Ratin kääntäminen vaihtui koulunpenkkiin 

 

Arto Seluska opiskelee LV-asentajaksi OSAOssa. Kuva: Heikki Leppänen

Arto Seluska, 35, sytyttää tulen omakotitalonsa keittiössä olevaan leivinuuniin. Hänen ympärillään pyörii perheen mäyräkoira Huugo, joka on selvästi kiinnostunut isäntänsä tekemisistä. Perheen lapsista nuorempi istuu syöttötuolissa ja vanhempi katselee videoita. Talon rouva ei ole vielä saapunut kotiin. Tunnelma on seesteinen ja pian leivinuunista leviävä tasainen lämpö vain vahvistaa tunnetta. Ulkona hetki sitten purrut pakkanen tuntuu nyt kaukaiselta.

Seluskan koulupäivä Oulun seudun ammattiopisto OSAOssa on päättynyt muutama tunti sitten ja edessä ovat tutut perheenisän rutiinit kotona, joihin uunin lämmitys kuuluu kovilla pakkasilla useamman kerran viikossa.

Taksiautoilijasta opiskelijaksi

OSAOssa Seluska opiskelee ensimmäistä vuotta LV-asentajaksi. Puolen vuoden opiskelujen jälkeen hänen intonsa opiskelua kohtaan on edelleen korkealla. ”LV-hommissa saa tehdä käsillä monenlaisia töitä ja se on muutenkin monipuolista”, hän sanoo.

LV-asentajan ammatti ei kuitenkaan ole aina ollut hänen haaveenaan. Ennen LV-asentajan koulutuksen alkua Seluska työskenteli taksinkuljettajana noin 14 vuoden ajan. ”Aloitin työt pikkujoulukaudella 2004. Sen jälkeen olin Matkahuollossa töissä, mutta tulin kolmen kuukauden jälkeen taksiin takaisin”, hän kertoo.

Taksia Seluska ajoi renkinä noin seitsemän vuoden ajan, ja oman taksiluvan hän sai loppuvuodesta 2011. Tieto luvan saannista joulun välipäivinä tuli hänelle yllättäen. ”Kesken päiväunien autokauppias soitti, onnitteli luvasta ja kutsui autokaupoille”, hän kertoo hymy suupielessä muistellessaan tilannetta.

Alanvaihto pakon edessä

Kevättalvella 2012 alkanut taksiautoilijan ura Seluskalla jatkui vuoden 2018 marraskuuhun saakka.  Syy lopettamiseen oli terveydellinen. Seluskan selkä ei enää kestänyt pitkiä aikoja auton ratissa istumista. ”Tunnin jälkeen selkä oli niin kipeä, että oli pakko nousta pois autosta jaloittelemaan”, hän kertoo.

Selkäkipuja yritettiin parantaa vuonna 2017 leikkaamalla selkä kahdesti, mutta operaatioista huolimatta selkä kipeytyi edelleen voimakkaasti autolla ajamisen aikana. Tässä vaiheessa hänelle tuli selväksi, että taksiautoilijan ura ei ole loppuelämän ammatti ja jotakin muuta työtä on keksittävä pian tilalle.

Ajatus uudelleen kouluttautumisesta ja suuntautumisesta LV-alalle syntyi hetken mielijohteesta kesällä 2018. ”Olin talon välikatolla puhdistamassa tuloilmakanavaa ja siellä kuumuudessa ötököiden ja pörriäisten keskellä tuli mieleen, että tämähän voisi olla mukavaa hommaa”, hän muistelee.

LV-alan parhaana puolena hän pitää monipuolisuutta. Työtehtäviin kuuluu muun muassa peltisepän töitä, ilmastointiasennusta, eristämistä ja kanavien puhdistusta. Monipuolisuuden lisäksi Seluska arvostaa myös sitä, että työssä näkee oman kätensä jäljen eikä töitä tarvitse tehdä aina paikoillaan, mikä on hyväksi hänen selälleen.

Opiskelun parhaiksi puoliksi hän mainitsee hyvät opettajat ja opiskelukaverit. ”Parasta on peltityöt. Pellistä voi tehdä mitä vaan. Kun teet millin virheen niin huomaat, ettei mikään sovi toisiinsa. Silloin huomaa kuinka iso millin virhe on”, Seluska kertoo.

Tulevaisuus näyttää positiiviselta

Tulevaisuuden Seluska näkee valoisana. LV-asentajan opinnot ovat sujuneet hyvin, ala kiinnostaa kovasti ja työllisyystilanne vaikuttaa hyvältä. Koulusta hän uskoo valmistuvansa etuajassa, noin kahdessa vuodessa. ”Näen tämän itse loppuelämäni ammattina”, hän toteaa luottavaisena.

Taksiautoilijan uran vaihtuminen olosuhteiden pakosta LV-alan opintoihin ei harmita Seluskaa. ”Mitään en tekisi toisin. Jos jotain muuttaa niin loppupiste muuttuu. Mukana on ollut myös huonoa mutta paljon hyvääkin”, Seluska pohtii mietteliäänä.

 

Share

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*