Neljäkymmentä vuotta jatkojen jälkeen

Eetu Pikkarainen ja Minna Paarma nauttivat teetä Hietasaaren lempipaikassaan. Kuva: Johanna Mattola

Minna Paarma ja Eetu Pikkarainen istuvat aurinkoisen kotinsa olohuoneessa Hietasaaressa. Pienen asunnon tunnelma on rauhallinen, seinäkello tikittää ja Pikkarainen keinuu verkkaisesti keinutuolissa. Paarma istuu sohvan nurkassa rennosti.

Viime viikkojen kiire ei näy tai kuulu täällä. Hietasaaren kaavamuutos on ollut kaupunginhallituksen käsittelyssä ja alueen lajirikasta metsää uhkaa kaataminen. Luonnonsuojeluliitossa aktiivisesti toimiva pariskunta on ollut muun muassa järjestämässä mielenosoitusta ja laatimassa kirjelmiä alueen puolesta.

Ympäristönsuojelu on elämäntapa

Paarma on ollut aina luonnonsuojelija ja ympäristötietoinen. Hän muistaa kuinka osallistui ensimmäisille kasvisruokakursseille teinityttönä 1960-luvulla.

”Jo silloin puhuttiin lihateollisuuden aiheuttamista metaanipäästöistä.”

Pariskunta muistaa myös ajat, jolloin julkista keskustelua käytiin muun muassa siitä, saako autoa tai edes pakastinta omistaa, jos pitää itseään ympäristötietoisena.

”Nykyään ajamme kaasuautolla, sillä iän myötä pyöräily on hankaloitunut. Emme kuitenkaan lennä lomille, joten ehkä autoilu annetaan anteeksi.”

Pariskunta oli 1980-luvulla mukana järjestämässä Muovipussit museoon -kulkuetta. Tuolloin kuljetettiin ruumisarkullista muovipusseja läpi Suomen kaupunkien ja heräteltiin keskustelua muovin epäekologisuudesta. Myös Lähde retkelle -näyttelyn kierrättäminen Oulun kirjastoissa oli aikoinaan heidän projektinsa.

Erilaisuus on vetoavaa

Puhelias Paarma ja selvästi hiljaisempi Pikkarainen täydentävät toisiaan. Järjestötoiminnassa Paarma ideoi ja Pikkarainen kirjoittaa ammattimaisen tarkasti.

Pari kertoo, että iän myötä persoonallisuuserot ovat myös tasoittuneet hieman ja kumpikin on löytänyt itsestään uusia puolia.

”Olisi tylsää olla liian samanlaisen ihmisen kanssa”, Pikkarainen toteaa osuvasti.

”Muistan silloin alkuun miettineeni, että kestänkö noin introverttiä ihmistä rinnallani”, Paarma naurahtaa ja kertoo kuitenkin epätyypillisesti järkeilleensä asian parhain päin.

Pariskunnan tarina alkoi kesällä 1980 Rattori-klubin jälkeisillä jatkoilla. Värtön rannassa uitiin ja saunottiin porukassa. Oulujoen keskellä oli uittopuomien kiinnitykseen käytettyjä betonirakenteita, joilta oli hauska hyppiä veteen. Olipa joku hakenut pirtuakin apteekista. Kun muut pikkuhiljaa lähtivät omille teilleen Pikkarainen jäi pitämään seuraa Paarmalle, jota hirvitti seuraava aamu 5- ja 7-vuotiaiden pojanviikareidensa kanssa.

Paarma kertoo kuinka hän piti reisiään liian vahvoina ja hörökorviaan piilossa hiustensa alla. Kainalokarvojaan hän ei ollut koskaan pitänyt aiheellisena poistaa. Pikkarainen kertoo, että juuri nuo piirteet saivat hänet ihastumaan Paarmaan tämän sukeltaessa jokeen.

Paarma oli alkuun varautunut. Elämässä aiemmin koetut pettymykset tekivät hänestä varovaisen.

”Pikkuhiljaa luottamus ja kunnioitus Eetua kohtaan kasvoi. Aina se ilmestyi paikalle auttamaan ja aloin miettiä, että onkohan se ihastunut minuun. Eetun tuoksu oli ihastumisen kannalta ulkonäköä tärkeämpää”, Paarma hymyilee muistellessaan alkuaikoja.

Positiivinen asenne tukee hyvinvointia

Pariskunta on noudattanut kasvisruokavaliota kohta neljäkymmentä vuotta. Aiemmin he olivat myös kotitarveviljelijöitä ja kaikki kasvikset sekä juurekset tulivat omasta maasta – ensin Artturilan siirtolapuutarhapalstalta ja myöhemmin Markkuusta. Ruuanlaitto on parin rakas harrastus. Palstaviljelyä on pitänyt tosin hillitä iän tuomien selkävaivojen myötä.

”Tavallaan on onni kärsiä yhdessä samoista kivuista. Niitä ei tarvitse selitellä toiselle”, Paarma kiteyttää ja paljastaa samalla positiivisen asenteensa.

Hyvinvointi on aina kiinnostanut molempia. Jollain tapaa heidän ammattinsakin liittyvät terveellisiin elämäntapoihin sekä henkiseen ja fyysiseen terveyteen. Lapset ja lasten hyvinvointi ovat kasvatustieteilijää ja neuvolan terveydenhoitajaa yhdistäviä asioita.

”Minä sain 50-vuotislahjaksi selkävamma-diagnoosin ja Eetu diabeteksen. Passaa tämmöisille ruuasta ja ravinnosta kiinnostuneille”, Paarma hymähtää hieman huvittuneena.

Yhdessä he ovat miettineet, että ehkä joku korkeampi voima näitä haasteita jakelee. Hajamielinen professori on joutunut opettelemaan syömään tasaisesti ja liikkuvainen emäntä on ymmärtänyt rauhoittumisen tärkeyden.

Ensimmäistä kertaa kahdestaan

Pariskunta on elänyt kaksistaan nyt viisi vuotta, kun viimeinenkin lapsista muutti omilleen. Pitkään yhteistä elämää opetelleilta kehtaa jo kysyä vinkkejä parisuhteen hoitoon.

”Kahdenkeskinen aika on tärkeää! Sitä olisi pitänyt ottaa enemmän silloin kun lapset olivat pieniä. Ja nytkin kun olemme kahdestaan, niin ainakin kerran kuussa pyritään käymään yhdessä jossain retkellä”, Paarma jatkaa.

Luottamuksen vaaliminen ja kunnioitus nousevat puheissa myös esiin, puhumisen tärkeyttä unohtamatta.

”Pyritään elämään niin, ettei sitten vanhempana tarvitse alkaa piikittelemään toista menneillä asioilla.”

Retkeily ja Lähiluonto haltuun -Facebook-ryhmä täyttävät pariskunnan vapaa-ajan. Luonnonsuojelu on harrastus, joka helposti lipsuu työn puolelle. Lapset ja lastenlapset kyläilevät säännöllisesti ja osaavat vaatia retkelle pääsyä. Rakkaus luontoon on siirtynyt ja siirtyy seuraaville polville.

https://www.facebook.com/lahiluontohaltuun/

Share

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*