Lapsuuden kipupisteistä voimaa kirjoittamiseen – Markku Karpion kirjoissa kaikuvat lapsuuden haasteet

“Yhtäkkiä tuttu hajosi dramaattisesti, aivan kuin lapsuus olisi loppunut siihen”, Markku Karpio muistelee lapsuutensa murrekohtaa. 

Tuolloin kahdeksanvuotiaan pojan idyllinen maailma muuttui täysin muutossa maalta kaupunkiin, jossa harvempi puhui edes samaa kieltä. Pian Karpio löysikin itsensä ruotsinkielisen enemmistön kiusaamisen kohteena.  

Markku Karpio on yhdeksän kirjaa julkaissut lasten- ja nuortenkirjailija, jonka kirjojen teemoissa näkyvät lapsuuden synkemmät puolet, kuten kiusaaminen, rasismi ja ulkopuolisuus. Näitä hän on ammentanut omista lapsuus- ja nuoruusvuosistaan Paraisilla.  

“Ensimmäisissä kirjoissa käytin paljon omakohtaisia kokemuksiani”, Karpio toteaa. “Käytän eräänlaista huumoria, vaikka ovatkin ikäviä juttuja. Pahatkin tilanteet voivat naurattaa”

Toinen kasvuvuosien kipupiste Karpiolle oli tyypin 1 diabetekseen sairastuminen 15-vuotiaana, mikä romahdutti tuolloiset kilpasuunnistussuunelmat.

Saaristosta kaupunkiin

Matka Paraisilta jatkui lukion myötä Turkuun, jossa Karpio hankki valkolakkinsa. Lukion jälkeisen välivuoden aikana hän eksyi päiväkodin siivoojan apulaiseksi. Maalla kasvaneelle Karpiolle päiväkoti oli täysin tuntematon paikka, mutta nappasi nuoren miehen kiinnostuksen.  

“Hain sitten puoli vitsillä lastentarhaopettajaksi”, naurahtaa Karpio. Yllätyksekseen hän pääsi kuin pääsikin alalle opiskelemaan. 

“Se [Paraisilla eletty lapsuus] vaikutti kyllä hakemiseen lastentarhaopettajan koulutukseen. Tavallaan haluaisin kitkeä eriarvoisuutta lasten ja nuorten maailmassa, ja näyttää reilumman aikuisen mallia” 

Kirjailijan ura häämöttää

Korkeakoulusta valmistuttuaan Karpio työskenteli lastentarhaopettajana 12 vuotta, jonka ohella hän opiskeli kirjoittamisen taitoja Kriittisen korkeakoulun kirjoittajalinjalla.  

“Tuossahan sulla on ollut aika elämänvaihe, siitä voisi irrota kirjoitettavaa”, hän muistelee opettajakirjailijansa sanoneen. 

Säännöllisen vapaa-ajan kirjoittelun seurauksena Karpio julkaisi ensimmäisen nuorten romaaninsa vuonna 1995. Pian tämän jälkeen hän jäi lastentarhaopettajan töistä pois ja aloitti uransa vapaana kirjailijana. 

Paluu saariston rauhaan

Nykyisin Karpio asustelee vaimonsa kanssa Paraisten Utössä, Suomen eteläisimmällä asuttulla saarella.

Kirjailijan ammatin ohella hän toimii myös kirjoittajaopettajana. Vapaa-aikaansa Karpio viettää lenkkeilyn ja kalastelun parissa. Nuorille ja aloitteleville kirjailijoille hän lähettää neuvoa. 

“Kaikkia tekstilajeja kannattaa kokeilla. Parempi vaan, kun paletti on laajempi “