On syyskuun loppu 2020. Puhelimeen vastaa mies, josta en tiedä etukäteen juuri mitään. Nimekseen hän kertoo Aarne Peltoperä, 63, asuinpaikkana pieni kylä Lapissa, Tapionniemi, Kemijärven kupeessa. Keskusteltaessa nopeasti alkaa käydä ilmi, että Aarnessa taitaa olla vanhan kunnon tarinankertojan vikaa.
Tausta, koulutus ja työ
Aarne on syntyperäisiä lappilaisia, jolla on vaimo ja kolme lasta. Lapset tosin ovat jo maailmalla, kuka missäkin. Aarne kertoo kouluttautuneensa autonasentajaksi, alikonemestariksi ja lopulta jääneensä eläkkeelle käyttöpäivystäjän töistä Kemijärven kaukolämpölaitokselta 2010-luvun loppupuolella. Suurta numeroa Aarne ei omista töistään tee. Hänelle elämässä merkkaavat enemmän muut arvot.
Elämää huumorin varjolla
Haastattelun aikana juttu lentää, ja Aarne kertoo harrastuksistaan, joihin lukeutuu metsästystä ja kalastusta. Vieressä olevalla Pyhätunturilla on myös lasketeltu. Aarnessa on selkeää jutuniskijän vikaa. Pyrin keskittymään asiakysymyksiin Lapista asuinpaikkana tai palveluiden saatavuudesta, josko hänellä olisi niihin sanottavaa?
Mutta ei.
Juttelimmepa mistä tahansa, Aarnella on kyky löytää asiasta se humoristinen puoli, lapinlisällä höystettynä, tietenkin. Aasinsillat rakentuvat ja asiakäsitteet unohtuvat. Aika velikulta, ajattelen.
Vaikeitakin asioita
Ei elämä pelkkää vitsinvääntöä kuitenkaan ole. Lonkkaleikkaus 2016 oli vaativa operaatio, mutta 2017 verisuonen katkettua päästä, oli tosi kyseessä. Se pelästytti, mutta elämä jatkui. Pian tuli oikeaa surutyötä kannettavaksi, kun vuoden sisään viimeiselle matkalleen saateltiin oma äiti, velipoika sekä siskon mies. Aika oli korjannut viljaa.
Keskustelussa välittyi kuva rempseästä tarinankertojasta, mutta ehdottomasti eteenpäin suuntautuvasta suoraselkäisestä lappilaismiehestä, joka osaa laittaa asiat perspektiiviin. Voisihan sitä valittaa ja vaatia, mutta Aarnen tyyli on erilainen. Pyysipä hän poikkeamaan kahville, kun satun ”länsikairasta” ohi ajamaan.
Aarne, me tapaamme vielä.
Kommentoi