Lähihoitaja ei helposti järkyty

Sofia Rosenberg viettää vapaa-aikansa poikaystävän, ystävien ja kahden kissan kanssa. Sylissä Urho-kissa. Kuva: Johannes Putula

Sofia Rosenberg on työskennellyt kolme vuotta lähihoitajana, ja työ vanhusten kanssa on tullut hänelle tutuksi. Rosenberg kokee raskaan ammatin olevan arvostettu ihmisten keskuudessa, mutta epäkohtiakin työssä on.

Rosenberg lähti opiskelemaan lähihoitajaksi, koska hän koki ihmisten auttamisen itselleen tärkeäksi.

”Kyllä se motivoi, kun saa kiitosta hoivakodin asiakkailta. Se, että voin antaa ikäihmisille hyvän loppuelämän, on työssäni tärkeintä. Asiakkaat ovat parasta työssäni ja sen takia tätä teen.”

Vaikka asiakkaat olisivat tyytyväisiä, on raskaassa työssä kuitenkin varjopuolensa.

”Yksinkertaisesti työaika ei riitä työn määrään. Usein koen riittämättömyyden tunnetta, koska koko ajan on kiire eikä kaikkia hommia kerkeä tehdä kunnolla.”

Rosenberg kertoo lähtevänsä usein töistä todella väsyneenä. Silti pintaan tulee tunne siitä, että ei ole ehtinyt tekemään tarpeeksi. Ratkaisuksi hän esittää uusien työntekijöiden palkkaamisen.

Suihkuja ja haavahoitoja

Työpaikalla, jossa Rosenberg työskentelee, on kolme osastoa: kaksi pitkäaikaisasukkaille ja yksi vuorohoitolaisille. Pitkäaikaisasukkaat asuvat osastolla kokoaikaisesti. Vuorohoitolaiset ovat vanhuskodissa tilanteesta riippuen muutamasta päivästä viikkoihin.

”Pitkäaikaisasukkaat pääasiassa odottavat paikkaa palvelukodista. Vuorohoidossa käydään esimerkiksi omaishoitajan vapaiden takia.”

Rosenbergin tavallinen työpäivä aamuvuorossa alkaa tyypillisesti kello seitsemän pitkäaikaisasukkaiden yksikössä aamupalaverilla. Palaverissa käydään läpi yövuorolaisen raportti sekä päivänkulku ja jaetaan tehtävät.

”Palaverin jälkeen kierrän asukkaiden luona ja autan aamutoimissa. Kahdeksalta jaetaan aamupala, jonka jälkeen jatketaan kiertämistä: autetaan aamutoimissa esimerkiksi haavahoitoja tehden tai käytetään asukkaita suihkussa. Ennen keskipäivää meillä on oma ruokatauko, joka jatkuu asukkaiden lounaalla. Yhden aikaan töihin tulevat iltavuorolaiset, joille annetaan aamulta raportti.”

Muita tyypillisiä työtehtäviä asiakkaiden auttamisen lisäksi Rosenbergille on siivoaminen, tiskaaminen ja pyykkien peseminen.

”Ei hoitajan työ ole pelkästään vaipan vaihtoa ja lääkkeiden antamista.”

Raskas ammatti

Lähihoitajan vuorotyö on usein raskasta. Tämän takia Rosenbergilla ei ole sataprosenttista työaikaa.

”Teen itse vain 80-prosenttista työaikaa. Moni lähihoitaja tekee alle sataprosenttista oman jaksamisen takia. Ei meilläkään taida olla kovin montaa työntekijää, joka tekisi täyttä työaikaa.”

Uuden lain mukaan lähihoitajilla täytyy olla vuorojen välissä yksitoista tuntia lepoa. Rosenbergin mielestä tämä ei ole paras ratkaisu.

”Tämä lepoaika on huono asia, koska yleensä menen vapaille illasta ja tulen heti seuraavana aamuna töihin. Vapaata ei ehdi kertyä paljoa eikä lepäämiselle jää paljoa aikaa.”

Rosenberg kokee myös työnkuvan olevan epäselkeä. Lähtiessään opiskelemaan hän kuvitteli työn olevan nimenomaan ihmisten hoitamista, mutta hoitajat tekevät paljon muutakin.

”Työnkuva on niin laajaa. Välillä tuntuu, että täytyisi olla lääkäri, siivooja, keittiön täti ja myös tietenkin lähihoitaja.”

Rosenberg kertoo kohtaavansa harvoin kuolemaa. Yleensä joka vuorossa hän hoitaa ainakin yhtä saattohoitopotilasta.

”Siihen tottuu ajan myötä. Kuoleman kohdatessa osaan ottaa asian ammatillisesti, mutta kotona saatan surra asiaa ja ehkä jopa itkeä.”

Työlle arvostusta

Kehitystä lähihoitajien työoloissa on kuitenkin ollut. Rosenberg ottaa esille palkkatason nostamisen ja hoitajamitoituksen lisäämisen.

”Toki näitä molempia asioita voitaisiin parantaa vielä lisää, mutta edistys on ollut hyvästä.”

Rosenbergia kehutaan usein ammatinvalinnasta, mutta arvostus ei näy konkreettisesti.

”Mielestäni arvostus ei näy nimenomaan palkoissa tai työoloissa. Pelkästään näitä parantamalla myös arvostus nousisi.”

Vaikka työ on raskasta, Rosenberg haluaa kannustaa ihmisiä opiskelemaan lähihoitajiksi.

”Voisin sanoa työtä kutsumusammatiksi, mutta uskon, että kenestä tahansa on tähän työhön, jos on edes vähän oma-aloitteisuutta. Eikä haittaa, jos olet hiljainen ja ujo.”

Hän kehuu työtään antoisaksi sekä kasvattavaksi.

”Rohkeus työhön ja ihmisten kohtaamiseen kasvavat. Omasta kokemuksesta voin myös sanoa, ettei mikään enää järkytä minua – ainakaan niin paljoa.”

Share

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*