Sinullahan on ihanan pitkät lomat!
Keität siis vain kahvia opettajille ja istut luokan perällä?
Avustajan työhän on helppoa! Komennat välillä lapsia ja autat opettajaa.
Eihän tuohon tarvitse edes koulutusta.
Niin olet siis apuope!
Tällaisia kommentteja moni koulunkäynninohjaaja on saanut kuulla uransa aikana. Usein ei tiedetä, mikä ohjaajan rooli on luokassa tai kuinka tärkeää työtä hän tekee.
Koulunkäynninohjaaja auttaa ja tukee lasta koulussa niin tehtävissä kuin arkipäivän rutiineissa koulussa. Ohjaaja on lapsen näkymätön turva. Työnkuvaan kuuluvat olennaisesti kärsivällisyys, havainnointikyky ja tilanteiden arviointikyky.
”Minusta tuntuu, että ohjaajan työ on pimennossa. Moni ei ymmärrä, miten paljon vietämme lasten kanssa aikaa tai kuinka paljon tiedämme lasten elämästä,” kertoo koulunkäynninohjaaja Emilia Säikkälä.
Ohjaajia liian vähän
Säikkälä on työskennellyt koulunkäynninohjaajana seitsemän vuotta neljässä eri koulussa. Tällä hetkellä hän on kymmenen oppilaan pienryhmän ohjaaja erään koulun pienessä sivuyksikössä. Hän on 70 oppilaan yksikön ainoa ohjaaja.
”Minulla menevät melkein kaikki työtunnit pienryhmän parissa. Tämä tarkoittaa sitä, että yleisopetuksen kolme luokkaa jää ilman ohjaajaa. Se on sääli, koska näissä luokissa on suuri tarve ohjaajan tuelle. Kun olen yleisopetuksen luokissa, on minulla yleensä mukana yksi tai useampi pienryhmästä integroitujen tuntien takia.”
Integroitu opetus tarkoittaa sitä, että pienryhmäläiset opiskelevat yleisopetuksen oppilaiden kanssa.
Toista ohjaajaa yksikkö ei saa, koska koulun oppilasmäärä ei ole riittävä. Yksikkö on kuitenkin saanut yhden kouluavustajan työvoimatuella. Lisäksi koulunkäynninohjaaja- tai lähihoitajaopiskelijoiden harjoittelusta on paljon apua.
Säikkälä nostaa esiin vertaistuen saamisen vaikeuden.
”Toki saan opettajilta tukea, mutta onhan se eri asia saada tukea muilta ohjaajilta. Minä joudun vastaamaan esimerkiksi lääkehoidosta, koulukyydeistä ja opiskelijoiden rekrytoinnista, kun taas pääkoululla nämä tehtävät jakautuvat tasaisesti kaikkien ohjaajien kesken. Onneksi meillä on kerran kahdessa kuukaudessa koko koulun ohjaajien tiimipalaveri, jossa pääsee jakamaan ajatuksia.”
Haastava pienryhmä
Säikkälän ohjaamassa pienryhmässä on 1.–3.-luokan oppilaita. Pienryhmään tuli hakemuksia viime vuonna enemmän, kuin mitä paikkoja on. Ryhmän jokaisella oppilaalla on haasteita joko oppimisessa, käyttäytymisessä tai toiminnanohjauksessa.
”Välillä on haastavaa, kun kaikki lapset tarvitsevat niin erilaista tukea. Toisella puolella luokkaa pitäisi olla rauhoittelemassa levotonta ja toisella puolella ohjaamassa kirjoittamaan oikein.”
Väkivaltatilanteet ovat hyvin yleisiä pienryhmässä. Säikkälä kertoo, että väkivaltaa voi ilmetä jopa viikoittain. Oppilaiden itsesäätelykyky on vielä heikolla pohjalla, eikä vihan hillitseminen ole heille helppoa. Tunteet voivat purkautua hyvin harmittomistakin asioista. Joskus on jouduttu soittamaan jopa poliisit paikalle.
”Pahinta mitä minulle on sattunut näissä tilanteissa, on se, kun eräs oppilas sai potkaistua minua leukaan. Minua on myös potkittu, lyöty ja heitetty tavaroilla. Vaatteista on purtu palasia ja kerran minulta on raavittu koko kämmenselkä auki.”
Fyysisen loukkaamisen lisäksi Säikkälä saa kuulla muun muassa haistattelua ja nimittelyä.
”Olen kuullut, kuinka minun tulisi kuolla tai kuinka huono ja inhottava olen. Onneksi vuosien mittaan on oppinut olemaan loukkaantumatta. Toki aina tilanteet käydään lapsien kanssa läpi ja huoltajille menee tieto, mitä koulussa on tapahtunut.”
Työnkuva pimennossa
Koulunkäynninohjaajat tunnettiin ennen koulunkäyntiavustajina, mutta edelleen käytetään molempia ammattinimikkeitä. Säikkälä on koulunkäynninohjaaja, ei avustaja.
”Koulunkäynninavustaja mielletään usein opettajan avustajaksi, joka valmistaa opetusmateriaaleja tai keittää kahvit, kun opettaja niin pyytää. Toki minäkin sitä teen, mutta minun ensisijainen tehtäväni on olla täällä lapsia eikä opettajaa varten.”
Säikkälä jatkaa, että ohjaajan työnkuva on edelleen monille piilossa, eikä siitä olla kaikkialla edes samoilla linjoilla. Esimerkiksi Opetusalan Ammattijärjestö OAJ vastusti avustajanimikkeen vaihtamista ohjaajaksi, koska se saattaisi mennä sekaisin opinto-ohjaajan kanssa.
”Olen onnellinen, että minun työpaikallani minua ei kutsuta avustajaksi. Edelleen useissa kouluissa puhutaan ohjaajista avustajina, vaikka olemme ohjaajia. Mielestäni se on väärin.”
Säikkälä painottaa, että hänellä ei ole pedagogista vastuuta. Ohjaajat eivät ole opettajia, joten heillä ei ole opetusvelvollisuutta. Kuitenkin useassa koulussa on arkipäivää, että opettajat antavat luokan haastavimmat tai heikoimmat oppilaat ohjaajan vastuulle.
Opettajilla paremmat lisät
Moni luulee, että koulunkäynninohjaajien lomat ovat yhtä pitkiä kuin oppilailla ja opettajilla. Näin ei ole.
”Pidän syys- ja hiihtolomaa yleensä pari päivää. Kun muut ovat lomalla, minä tulen työpaikalle. Joululomat olen yleensä saanut järjestettyä niin, ettei minun tarvitse tulla töihin. Kesälomaa minulla on yleensä kuukausi. Sen ajaksi palkanmaksuni keskeytetään.”
Kesäisin Säikkälä tulee koululle järjestelemään eli esimerkiksi laskemaan oppikirjoja tai valmistelemaan luokkatiloja.
”Meillä on tiettyinä vuosina varattu erilaisia työtehtäviä. Joskus saatan olla pari viikkoa esimerkiksi Oulun kaupungin järjestämässä kehitysvammaisten päivätoiminnassa tai ohjaan leireillä.”
Hän haluaa nostaa esiin ohjaajien palkan epätasa-arvoisuuden opettajiin verrattuna. Esimerkiksi työnvaativuuslisät ovat opettajilla huomattavasti isompia kuin ohjaajilla.
”Minulla on tällä hetkellä oppilas, jolla on pitkäaikaissairaus. Saan tästä kuukausittain 18 euroa työnvaativuuslisää. Opettajilla tällaiset lisät liikkuvat 75-150 euron välillä.”
Vaikka ohjaajaksi kouluttautuminen kestää vuoden ja opettajaksi viisi vuotta, kokee Säikkälä palkkauksen epäreiluksi. Hän ei kuitenkaan vähättele opettajan työtä. Edellä mainitussa tapauksessa työn vaativuudet ovat samat, mutta opettaja saa rahallista palkkiota reilusti enemmän kuin ohjaaja.
Oppilaan onnistuminen
”Ohjaajan työtä ei tehdä rahan takia tehdä. Parasta työssä on nähdä lasten onnistumiset. Ylipäätänsä lasten kehitys ja oppiminen ovat ihania asioita”, Säikkälä sanoo.
Esimerkiksi hän nostaa erään lapsen oppimiskokemuksen:
”Meillä on yksi oppilas, joka kertaa toista luokkaa. Hänen oppimisensa on hyvin heikkoa ja hidasta – jopa taantunutta. Pidin kerran sanelua, jossa kirjoitettiin hyvin yksinkertaisia kaksi tavuisia sanoja.”
Tarkistaessaan Säikkälä huomasi lapsen onnistuneen lähes täydellisesti. Tämä herkisti niin ohjaajan kuin oppilaan.
”Kehuin lasta vuolaasti. Oli ihanaa nähdä, kuinka hänen itsetuntonsa nousi. Harjoituksen jälkeen hän alkoi omatoimisesti harjoitella kirjoittamista. Olin onnellinen vielä seuraavanakin päivänä.”
Lapsen kärsiminen
Toisinaan Säikkälä joutuu kohtaamaan työssään lasten huonoja kotioloja.
”En voi tietenkään hirveän tarkkaan sanoa, mutta on ollut muun muassa kotona tapahtuvaa pahoinpitelyä ja huumeita. Pahimpia ovat olleet hyväksikäyttöepäilyt.”
Oppilaiden lähtökohdat voivat olla hyvin surullisia ja vaikeita. Ohjaajalle on raskasta nähdä lapsen kärsimys ja paha olo. Vielä tänäkin päivänä Säikkälä miettii, mitä hänen vanhoille oppilailleen kuuluu tai millainen kohtalo heillä on ollut.
”Kun aloitin työt, oli raskasta hyväksyä se, etten pystyisi pelastamaan kaikkia lapsia. Ajan myötä sen on kuitenkin hyväksynyt, enkä enää vie kotiin työasioitani.”
Muutama vuosi sitten yksi oppilaista tuli lähes joka aamu liian aikaisin kouluun. Säikkälä vietti tämän takia lapsen kanssa paljon aikaa.
”Eräänä aamuna lapsi esitteli minulle mustelmiaan käsivarsissa. Pian paljastui, että oppilaan isokokoisempi kaveri hakkasi tätä. Oppilaan piti tavata tätä kaveria, koska heidän äitinsä olivat kavereita.”
Lapsi selitti, ettei hän haluaisi tavata kyseistä kaveria, mutta heidän kulttuurinsa takia heidän pitäisi tulla toimeen. Lisäksi lapsen äiti ei ollut uskonut pahoinpitelyä.
Säikkälä päätti lapsen kanssa viedä asiaa eteenpäin.
”Seuraavana päivänä lapsi tuli iloisesti kouluun ja kertoi, että hänen ei tarvitsisi enää tavata tätä kaveria.”
Lisää arvostusta
Säikkälä lähtisi muuttamaan työstään palkkausta ja lomia.
”Mielestäni opetusalalla ylipäätään palkat ovat aivan liian matalalla. Opettajat saavat hyvin vähän palkkaa, vaikka ovat opiskelleet maisteriksi. Kesälomalla ohjaajilla keskeytetään palkanmaksu kuukaudeksi, missä ei ole mitään järkeä.”
Säikkälä toivoisi, että huoltajat ymmärtäisivät myös hänen työnsä tärkeyden. Kun opettajat joka joulu ja kevät saavat vanhemmilta useita lahjoja, hän ohjaajana voi laskea yhden käden sormilla ne vanhemmat, jotka häntä muistaa.
”Erään vuoden hoidin yhtä sairasta lasta. Kuljin lapsen kanssa joka koulupäivä ja autoin häntä. Lopulta opettaja sai tämän vanhemmilta isot kiitokset ja lahjat minun tekemästäni työstä. En ole lahjoja vailla, mutta edes yksinkertainen kiitos riittäisi.”
Muutama viikko sitten Säikkälä sai isot kiitokset eräältä huoltajalta työstään.
”Tämä vanhempi kehui, kuinka olin auttanut hänen lastansa paljon. Olen kuulemma oppilaalle todella tärkeä. Olen hyvin onnellinen, kun työpanokseni huomataan.”
Koulunkäynninohjaaja toivoisi, että ihmiset näkisivät ja arvostaisivat hänen työtään.
”Onneksi työpaikallani saan tehdä hommia upeiden ja ammattitaitoisten opettajien kanssa. He arvostavat tekemääni työtä ja huomioivat minut kouluarjessa. Mielipiteitäni kuullaan, ja koen olevani samalla viivalla muiden kanssa.”
Kommentoi