Kissakriisi ei ratkea ilman vapaaehtoisia

Milla Karppinen on adoptoinut Ramses-kissan oman yhdistyksensä kautta. Kuva: Taru Kyllönen

Kuusi vuotta sitten Milla ”Mella” Karppinen oli ulkoiluttamassa kissaansa, kun toinen kissanulkoiluttaja sai hänet kiinnostumaan eläinsuojelutyöstä. Ymmärrys kissakriisistä sytytti sydämen palon, ja Karppisen tekemä vapaaehtoistyö on johtanut jo lähes sadan kissan auttamiseen ja oman yhdistyksen perustamiseen.

Vuonna 2015 Karppinen oli asunut Oulussa kaksi vuotta. Syksyllä kotiin tuli ensimmäinen sijaiskotikissa, Figaro. Ennen kissan saapumista Karppinen oli ollut epävarma toimimisesta aran kissan kanssa ja siitä, miten omat kissat suhtautuisivat tulokkaaseen. Figaro sulautui kuitenkin joukkoon ja pääsi Karppisen luo odottamaan loppuelämän kotia.

Nyt Karppisella on ollut sijaiskodissa kissoja jo 89. Tavoitteena on parin vuoden sisällä nostaa luku sataan, mutta tulevat vaihto-opiskelut tuovat tavoitteeseen haastetta. Vuodessa Karppinen ehtii auttaa noin kahtakymmentä kissaa.

Haasteita ja arjen harmoniaa

Vapaaehtoistyö eläinsuojelun parissa on Karppiselle palkaton harrastus, mutta välillä se tuntuu päivätyöltä. Arjen ja vapaaehtoistyön välillä tasapainottelu on usein vaikeaa, ja esimerkiksi koulu saattaa välillä jäädä eläinsuojelutyön jalkoihin. Ajankäytön priorisointi vapaaehtoistyön, opiskelun ja kevytyrittämisen välillä vaihtelee, eivätkä autettavat kissat lopu. Eläinlääkärissä saattaa joutua käymään useinkin, eivätkä kissat aina selviä. Suomen eläinsuojeluyhdistyksen mukaan Suomessa hylätään vuosittain yli 20 000 kissaa.

Ensimmäisistä sijaiskotiin tulleista kissoista luopuminen oli vaikeinta. On kuitenkin helpompaa, kun sen osaa perustella itselleen.

”Jos haluaa jatkaa toimintaa pitkään, ei voi pitää jokaista kissaa itsellään, koska kohta on 20 kissaa. Kaikki kissat eivät edes sovi omaan laumaan, vaan niillä voi olla erilaiset tarpeet”, Karppinen kertoo.

On kuitenkin kaksi kissaa, jotka ovat löytäneet loppuelämän kotinsa Karppisen kissalaumasta. Hänen sylissään oleva Bella-kissa tarjottiin ilmaiseksi Facebookin kautta. Toisen adoptoidun kissan, Ramseksen, loukutti Karppisen oma yhdistys.

”Minun sydäntäni lähellä ovat tällaiset seniori-ikäiset, kovia kokeneet ulkokissat”, hän kuvailee.

Onnistumisen tunteet saavat jatkamaan. Karppisen mukaan parasta on se, kun villiintynyt kissa alkaa kesyyntymään ja luottamaan ihmiseen. Myös sijaiskodistaan lähtevien kissojen adoptiopäivä ja hyvät kuulumiset uudesta kodista ilahduttavat.

Kaikki onnistumiset eivät ole ainoastaan henkilökohtaisia. Lokakuun lopulla eduskunnassa esitettiin Kissakriisi hallintaan -kansalaisaloite, jonka oli allekirjoittanut yli 70 eläinsuojelutahoa ja lähes 800 eläinlääkäriä.

”Katsoin puolueiden puheenvuorot ja olin sanaton siitä tuen määrästä. Asia on vihdoin edennyt päättäville asteille ja sille aiotaan tehdä jotain konkreettisesti. Se oli maailmaa mullistava asia, ja antoi minulle taas lisää voimaa jatkaa”, Karppinen kertoo.

Sosiaalinen media ja oma yhdistys

Karppinen on ollut alusta asti kiinnostunut sosiaalisesta mediasta. Sosiaalisessa mediassa työskentely alkoi blogilla kymmenen vuotta sitten. Vaikka kyseessä olikin lifestyle-blogi, eläinsuojelutyön tullessa elämään myös blogin sisältö muuttui kissapainotteisemmaksi. Nykyään Karppinen julkaisee kuvia ja videoita niin Facebookissa, Instagramissa kuin TikTokissakin. Sosiaalisessa mediassa hän haluaa tuoda kissakriisiä näkyväksi omalla tyylillään jopa provosoivasti, sillä rauhallinen kertominen ei enää riitä.

Vapaaehtoistyössä saatujen ystävien kesken perustettiin vuonna 2018 oma yhdistys, Kissakummit ry. Karppinen ystävineen halusi perustaa yhdistyksen samojen arvojen pohjalle ja vastuullisuutta noudattaen. Karppinen pääsi yhdistyksessä tekemään suosikkitehtäväänsä, eli ottamaan vastuun sosiaalisesta mediasta. Lisäksi Karppinen toimii kummikotivastaavana, mikä tarkoittaa yhteydenpitoa sijaiskoteihin, joita yhdistyksessä kutsutaan kummikodeiksi.

Vapaaehtoisten määrä vaikuttaa siihen, kuinka montaa kissaa voi auttaa, sillä yhdistyksen perustajien voimavarat eivät riitä loputtomiin. Avunpyyntöjä tulee jatkuvasti enemmän, ja vapaaehtoisia etsitään sosiaalisesta mediasta. Kummikotien lisäksi vapaaehtoisia tarvitaan moniin muihinkin tehtäviin, ja jokaiselle löytyy tekemistä, jossa pääsee hyödyntämään omia vahvuuksiaan. Vapaaehtoistyö ja kansalaisaloitteen eteneminen vaikuttavat suuresti siihen, miten kissakriisi saadaan hallintaan.


Milla ”Mella” Karppinen

  • Aloitti eläinsuojelutyön vuonna 2015.
  • Sosiaalisessa mediassa nimimerkillä @catladymella.
  • Kissakummit ry:n some- ja kummikotivastaava.
  • Kissakummit ry:n toimintaan voi tutustua sosiaalisessa mediassa @kissakummitry ja yhdistyksen verkkosivuilla.

Share

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*