Lotta Pirkola, 20, on menettänyt äitinsä aggressiiviselle mahasyövälle. Hän on juuri saanut käsiteltyä asian ja uskaltaa puhua siitä.
Noin viikko ennen äitienpäivää vappuaattona 2018 Lotta Pirkola perheineen vietti äitienpäivää. Lotta ja hänen kaksi veljeään olivat tehneet posterin kokoisen kortin äidille, johon he olivat kirjoittaneet kaikkia ihania asioita äidistään ja yhteisistä muistoista sekä liimanneet lapsuuskuvia. Lisäksi he antoivat tyynyliinan, jossa luki maailman paras äiti. Lotta ja hänen veljensä olivat löytäneet sen kauppareissullaan. Tyynyliina on äidin mukana arkussa.
”Meistä tuli oikeastaan aika hyviä ystäviä”
Lotan äiti huolehti kaikkien perheenjäsenten asioista. Hän soitteli vielä viimeisinä viikkoinaan muistutuksia perheenjäsenille.
”Nyt olemme olleet kaikki vähän hukassa, kun kukaan ei osaa huolehtia samalla tavalla omista asioistaan”, Lotta naurahtaa.
Äidin ensimmäinen sairastuminen toi lisää läheisyyttä äitiin ja tyttäreen. Äiti ja tytär tekivät paljon asioita yhdessä, kuten lomailivat ja kävivät shoppailemassa. Lomamatkoilla he ottivat paljon valokuvia, joissa Lotta yleensä oli mallina. Yhdeksi ihanaksi muistoksi Lotta mainitsee hänen äitinsä tavan herättää suukoilla.
Äiti oli Lotalle todella tärkeä.
”Juteltiin tosi paljon. Arvomaailmat olivat aika samanlaiset. Äiti ymmärsi minua paremmin kuin minä itse”, Lotta kuvailee hänen ja hänen äitinsä suhdetta.
”Meistä tuli oikeastaan aika hyviä ystäviä.”
Pilkahdus paremmasta murskaantui toiseen diagnoosiin
Ensimmäisen kerran huoli äidin kunnosta alkoi, kun Lotta opiskeli lukiossa toista vuotta. Lotan äiti laihtui, koska ei pystynyt syömään mitään. Energiaa ei ollut ja jatkuva huono olo vaivasi. Perheen ilmapiiri muuttui iloisesta huolestuneeksi. Lotta aavisteli jotain vakavaa. Vanhemmat kertoivat Lotalle ja hänen kahdelle veljelleen ruokapöydän ääressä mahasyövästä.
”Ei sitä tajunnut siinä ihan heti. Tuli epätodellinen olo”, Lotta kertoo.
Syksyllä 2017 oireet olivat helpottaneet ja Lotan äiti voi jo hieman paremmin. Tilanne näytti kaikin puolin valoisalta. Valoisuus ei kestänyt kuitenkaan pitkään.
Lotan äiti alkoi oireilla taas muutaman kuukauden kestäneen parantumisensa jälkeen. Lotta säikähti. Olisiko se taas syöpä? Häntä ahdisti. Diagnoosin saamisessa kesti kauan. Syöpää ei meinattu löytää. Leikkauksia tehtiin todella usein ja komplikaatioita tuli. Epäilyjä oli useita, kunnes löydettiin ihan pieni määrä syöpäsoluja vatsalaukusta.
”Olimme poikien kanssa kotona, kun isä kertoi meille. Sitten itkimme yhdessä ja halasimme.”
Kolmen viikon kuluttua solujen löytymisestä oli jo liian myöhäistä. Syöpä oli lähtenyt leviämään todella aggressiivisesti.
Sairaus heijastui Lotan omaan elämään ja ajatuksiin
Äidin sairaus huolestutti Lottaa. Hän joutui siirtämään kirjoituksiaan puolella vuodella, koska ei voinut keskittyä lukion käymiseen kunnolla. Hän oli usein tunneilta pois. Häntä pelotti ja ahdisti koko ajan.
”Tunneilla saattoi olla ihan mikä vaan aihe, ja jos äiti tai syöpä tuli yhtään mieleen tai jos oli kuolemasta puhe, niin oli vaikeaa olla. Saatoin purskahtaa itkuun kesken tunnin tai lähteä pois”, Lotta muistelee.
Lotta onnistui kaikesta huolimatta suorittamaan lukion loppuun kolmessa vuodessa ja painoi valkolakin päähänsä keväällä 2017. Hän oli saanut äidin tervehtymisestä uutta energiaa.
Äidiltä sai lohtua ja jaksamista
”Äiti sanoi minulle tervehtymisensä jälkeen, että hän ei pelkää enää mitään. Hän oli kiitollinen siitä lisäajasta, joka me saatiin, kun alun perin lääkärit meinasi, että äiti ei paranisi missään vaiheessa. Mutta kun äiti parani, niin hän oli kiitollinen, että sai viettää elämäänsä vielä terveenäkin.”
Lotta kertoo, että hänen äitinsä suhtautui todella hyväksyvästi sairauttaan kohtaan eikä koskaan harmitellut asiaa.
”Hän jaksoi uskoa loppuun asti, että näin oli tarkoituskin. Se auttoi itseäni myös jaksamaan.”
Lotan perhe ja ystävät ovat olleet todella merkittävä tuki kuoleman jälkeen. Lotan ystävät veivät häntä joka paikkaan ja antoivat muuta ajateltavaa sekä kuuntelivat ja lohduttivat. Myös Lotan äidin ystävät auttoivat Lottaa jaksamaan kertomalla nuoruustarinoita.
Viimeiset hetket
Lotan äiti pääsi kotiin saattohoitoon. Se oli hyvä asia, koska näin perhe pystyisi elämään niin normaalisti kuin mahdollista. Perhe aavisteli Lotan äidin lopun olevan lähellä. He eivät uskoneet äidin kestävän enää montaa viikkoa. Hoitajatkin olivat sanoneet, että äiti jaksoi perheen takia niin kauan.
Viimeisinä päivinä kivut olivat todella pahoja, eikä ruokaakaan pystynyt enää syömään. Pahoinvointilääkkeet eivät auttaneet. Lotan äiti toivoi nukutusta, jonka hän myös sai.
Kun Lotan äiti laitettiin nukutukseen, jokainen perheenjäsen kävi yksitellen sanomassa hyvästit ja juttelemassa äidilleen.
”Suurimmaksi osaksi se meni siihen, että me itkimme. Tai minä itkin ja äiti lohdutti”, Lotta naurahtaa hieman haikeasti.
Hetki oli yhtä aikaa haikea, kamala ja ihana, koska Lotta tiesi, että se oli viimeinen hetki, kun hän saisi puhua äitinsä kanssa. Lotan äiti lohdutti Lottaa lempeällä äänensävyllä, jonka Lotta vieläkin muistaa.
Oli jo kolmas päivä nukutuksesta, kun Lotta ja hänen pikkuveljensä menivät äitinsä luokse ja sanoivat äidilleen rakastavansa häntä. Heidän äitinsä vastasi unen seasta selkeällä äänellä rakastavansa heitä myös. Se oli ihme, koska siinä vaiheessa nukutusta Lotan äidin ei olisi pitänyt kuulla enää mitään tai pystyä puhumaan. Ne olivat Lotan äidin viimeiset sanat. Lotta kertoo, kuinka sen jälkeen hänen äitinsä tuntui lähteneen pois, vaikka hänen äitinsä keho oli vielä siinä ja sydän löi.
Mahasyöpä
- Syntyy, kun mahalaukun kudoksen terveet ja hyvänlaatuiset solut muuttuvat pahanlaatuisiksi.
- Suomessa todetaan vuosittain vajaa 700 uutta mahasyöpää.
- Arvioiden mukaan 5–10 prosenttiin mahasyövistä liittyy perinnöllinen alttius.
- Mahasyöpä saattaa olla pitkään oireeton. Siksi se löydetään usein vasta, kun kasvain on levinnyt tai lähettänyt etäpesäkkeitä.
- Ensioireita ovat ylävatsakipu, pahoinvointi ja väsymys. Jos mahasyöpä on levinnyt pidemmälle, se aiheuttaa myös laihtumista, anoreksiaa, nielemisvaivoja ja joskus verisiä oksennuksia.
- Parantavan leikkauksen jälkeen ennuste on kohtuullinen, mutta vain osalle potilaista voidaan yrittää tehdä parantava leikkaus. Levinneen mahasyövän ennuste on hoidettunakin rajallinen. Keskimäärin joka viides potilas on elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosista.
- Yli puolet uusiutumista tulee ensimmäisen vuoden aikana.
Lähde: kaikkisyovasta.fi
Kommentoi